Kuva
Samalle viivalle, mutta miten?

Yhdenvertaisuus

Aluksi: Elämä ilman syrjintää on lapsen oikeus

LUKUAIKA: 6min
Video URL

 

Moni ajattelee, että meidän kunnassa ei syrjitä yhtäkään lasta – eikö tosiaan? Mistä tiedätte? Syrjintää on monenlaista, eikä sen kaikkia muotoja ole helppo nähdä tai tunnistaa. Kaikenlainen syrjintä kuitenkin vahingoittaa kohteena olevaa lasta tai nuorta. Siksi on tärkeää miettiä, kuinka kunta varmistaa kaikkien lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden ja muuttuu mahdollistavaksi kunnaksi.

 

Lapsi on aina ensisijaisesti lapsi

Suomen jokaisessa kunnassa elää lapsia ja nuoria, jotka kokevat joutuneensa perusteettomasti muita huonompaan asemaan. Heidän kokemuksensa on tosi. Heidän tilanteensa on tosi. Kunnalla on lakisääteinen velvollisuus toimia.
Näillä lapsilla ja nuorilla voi olla vamma, sairaus tai muu toimintarajoite. He voivat olla ulkomailla syntyneitä. He voivat asua sijaisperheessä, perhekodissa tai laitoksessa. Näistä lapsista ja nuorista 40 prosenttia on kokenut syrjivää kohtelua. Sekä koulussa että vapaa-aikana heidän

mahdollisuutensa hyvään elämään ovat heikommat kuin muilla. 

Lapsi voi olla köyhästä perheestä. Hänellä voi olla sateenkaariperhe tai hän itse kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Hän voi kuulua etniseen vähemmistöön tai hänen kielitaitonsa ei riitä vuorovaikutukseen perheen ulkopuolella. Hänen kokemuksensa muita huonommasta asemasta voi liittyä myös uskontoon, vakaumukseen tai omiin tai läheisten mielipiteisiin. 
Näin on, mutta näin ei kuulu olla. Näin ei saa olla. Lapsi on aina ensisijaisesti lapsi, yksilö ja oma itsensä – ei minkään ryhmän, ominaisuuden tai elämäntilanteen edustaja. 

Yhdenkään lapsen elämään ei pitäisi kuulua alemmuuden, ulkopuolisuuden tai muunlaisen syrjinnän kokemuksia. 

Kunnan tehtävä on huolehtia, että lapset ja nuoret pääsevät samalle viivalle. Lapsen oikeus syrjimättömyyteen ja yhdenvertaisuuteen tarkoittaa sitä, että jokainen lapsi saa elää elämäänsä omana itsenään ja yhtä arvokkaana kuin kaikki muut.

Ennakkoluulojen vankina?

Harva mieltää itse syyllistyvänsä syrjintään, mutta silti kaikista suomalaisista 18 prosenttia kokee joutuneensa jonkinlaisen syrjinnän kohteeksi. 

On rehellistä todeta, että jokaisella ihmisellä on ennakkoluuloja. Ne suuntaavat toimintaamme ja vaikuttavat päätöksentekoomme. Ennakkoluulot kuuluvat ihmisyyteen, mutta olennaista on, että niiden vangiksi ei tarvitse eikä pidä jäädä. Laadukas ja yhdenvertainen palvelu on mahdollista, vaikka meillä ihmisillä on toisistamme monenlaisia ennakko-odotuksia ja -luuloja. Lapsiystävällistä kuntaa rakennettaessa on tärkeää, että henkilöstö ja päättäjät tunnistavat omat ennakkoluulonsa ja sen, mitä pitävät ”normaalina” ja mitä eivät. Missä kulkevat sinun rajasi? Miten tunnistat ne, ja miten pääsisit tarvittaessa niistä yli? 

Syrjintä on harvoin tarkoituksellista. Usein syrjintä liittyy tiedon puutteeseen, normatiivisiin asenteisiin ja siihen, että henkilöstö ja muut toimijat eivät arkityössään tule huomanneeksi syrjiviä rakenteita ja käytäntöjä. YK:n Lapsen oikeuksien komitea on huomautuksessaan (2011) kiinnittänyt huomiota tiedon puutteeseen erityisesti köyhyydessä elävien, vammaisten, vähemmistö- tai maahanmuuttajataustaisten ja sijaishuollossa olevien lasten elinoloista Suomessa.

Jokaisen viranomaisen on varmistettava, että sen vastuulla oleva palvelu on yhdenvertaisesti jokaisen lapsen saatavilla. Yhdenvertaisuuden tulee toteutua jokaisen lapsen jokaisessa oikeudessa, josta kunta on vastuussa. Kun kunta jo palvelujen suunnittelun alusta alkaen ottaa huomioon jokaisen lapsen mahdollisuuden päästä palvelujen käyttäjäksi, vältytään valituksilta ja tuotetaan korkeaa laatua oma-aloitteisesti. Syrjimätön kunta on mahdollistava kunta.

Ensimmäinen askel on havahtuminen ja tunnistaminen

Tätä asiaa emme vielä ole ajatelleet tarpeeksi. Tässä emme ole vielä tehneet tarpeeksi. Seuraavat askeleet ovat käytännön toimia, suunnittelua ja toteutusta.

Tässä osiossa kerrotaan, miten kunta osaltaan mahdollistaa yhdenvertaisen ja syrjimättömän elämän jokaiselle lapselle ja nuorelle.

Miksi kunnan tulee edistää lasten ja nuorten yhdenvertaisuutta?

Image
Vihko-ikoni.

Oikeudelliset syyt: Yhdenvertaisuuden edistäminen on kunnan lakisääteinen tehtävä. Siihen velvoittavat Suomen kansallinen lainsäädäntö (perustuslaki, yhdenvertaisuuslaki, perusopetuslaki, varhaiskasvatuslaki ja sosiaalihuoltolaki) ja EU:n lainsäädäntö. Lisäksi Suomea velvoittavat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Se kieltää kaikenlaisen syrjinnän lapseen tai hänen huoltajaansa liittyvien syiden perusteella. Lapsia tulee kohdella yhdenvertaisesti sekä suhteessa aikuisväestöön että toisiinsa.

Image

Inhimilliset ja eettiset syyt: Jokaisella on oikeus hyvään elämään ja hyvinvointiin. Syrjitty lapsi tai nuori ei voi elää täyttä elämää. Hänen terveytensä kärsii, hän kokee turvattomuutta ja ulkopuolisuutta. Hukatut mahdollisuudet ovat sekä yksilön että yhteiskunnan murhe.

Image

Yhteiskunnallinen ja taloudellinen hyöty: Kunnan lasten ja nuorten hyvinvointi rakentaa hyvää tulevaisuutta kaikille. Yhteiskuntarauha, hyvät väestösuhteet ja toimiva vuorovaikutus ovat kaikkien etu. Syrjäytymiskierre tulee kalliiksi sekä yksilöille että yhteisölle: ongelmien kasautuminen vaikuttaa lapsen elämän kaikkiin osa-alueisiin. Toisaalta oikea-aikainen ja riittävä tuki on tehokas keino tilanteen korjaamiseen. Jokaisen lapsen ja nuoren osallisuus ja hyväksytyksi tuleminen vahvistavat kunnan elinvoimaisuutta sekä nyt että tulevaisuudessa. 

KYSYMYS
Miksi meidän tulee edistää lasten ja nuorten yhdenvertaisuutta?
  1. Siksi että laki sanoo niin?
  2. Siksi että kansainväliset sopimukset velvoittavat?
  3. Siksi yhdenvertaisuus tuottaa kaikille kuntalaisille hyvää elämää?
  4. Siksi että yhdenvertainen kunta on elinvoimainen ja vireä elinympäristö?