Kuva
Kasvuun tarvitaan tukea ja turvaa

Oikeus elämään ja kehittymiseen

LUKUAIKA: 7min

Lapsella on oikeus elämään, johon ei kuulu minkäänlaista väkivaltaa – ei kohteeksi joutumista, väkivallan näkemistä eikä muutakaan altistumista. Tämä oikeus ei toteudu läheskään kaikkien Suomessa elävien lasten elämässä. Kunta on lapsen turvaajana avainasemassa.

Väkivaltaa on kaikenlaisissa perheissä

Pakotat minut julmuuteesi
”Sinä väännät hanan auki, kylmälle, täysille. Pakotat minut alle, kylmyyteen, sinun julmuuteesi. Vaatteet päällä. Kylmä vesi sattuu, enemmän kuin lyöntisi. Mutta rakastan sinua äiti. Annan sinun tehdä niin, luotan siihen, että tiedät, mikä minulle on oikein. Luotan sinuun, uskon sinuun. Rakastan sinua äiti.” 
- Nimimerkki Pikkumyy teoksessa Minä jaksan tämän päivän, Lastensuojelun keskusliitto 2019

 

Jokaisella lapsella on säädösten ja sopimusten perusteella oikeus hoivaan ja elämään, johon ei kuulu minkäänlaista väkivaltaa – ei väkivallan kokemista mutta ei myöskään sen todistajaksi joutumista tai väkivallan pelkoa. Tämä oikeus ei toteudu läheskään kaikkien suomalaisten lasten ja nuorten elämässä.

Väkivalta on vallan, kontrollin tai fyysisen voiman vahingoittavaa käyttöä tai sillä uhkaamista. Se voi olla fyysistä: lyömistä, potkimista, tukistamista, läimäyttelyä, piiskaamista tai seksuaaliväkivaltaa, mutta myös henkistä: huutamista, uhkailua, lapsen halventamista tai vähättelyä.

Väkivaltaa on myös hoidon laiminlyönti, kiusaaminen tai erityyppinen seksuaalinen häirintä. 

Väkivaltaa on kaikenlaisissa perheissä varallisuudesta, asuinalueesta, sosioekonomisesta asemasta ja perhemuodosta riippumatta. Väkivaltakokemukseksi luetaan myös se, että lapsi tai nuori joutuu elämään tai todistamaan väkivaltaa ympäristössään tai elämään pelon ilmapiirissä, vaikka väkivalta ei suoraan kohdistuisi häneen.

Tilastojen mukaan lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden pahoinpitelyrikosten uhrien määrä on kymmenen viime vuoden aikana kasvanut. Tekijät ovat aikuisia tai toisia alaikäisiä. On tärkeää huomioida, että kaikki väkivalta ei päädy viranomaisten tietoon ja sitä kautta tilastoihin, vaan on vain uhrien ja lähipiirin tiedossa olevaa piilorikollisuutta. Väkivallasta kertomiseen on usein korkea kynnys, ja häpeä sekä pelko voivat estää ilmoittamisen. 

Lapsi tai nuori voi syyllistyä rikokseen myös itse. Tällöin on tärkeää muistaa, että myös rikoksen tehnyt lapsi on ensisijaisesti lapsi. Ruumiinvammojen ja psyykkisten haittojen lisäksi väkivalta lisää riskiä syrjäytymiseen. Pahimmillaan väkivalta johtaa kuolemaan. Haitallisilla lapsuuden aikaisilla kokemuksilla kuten väkivallalla ja hoidon laiminlyönnillä on tutkimusten mukaan yhteys riskikäyttäytymiseen, mielenterveysongelmiin ja aikuisiän sairastavuuteen sekä väkivallan kierteen ylisukupolvisuuteen. 

Laajan suomalais-ruotsalaisen tutkimusaineiston mukaan sekä äideistä että isistä kuusi prosenttia oli syyllistynyt fyysiseen väkivaltaan alle kaksivuotiasta lastaan kohtaan vähintään kerran tutkimusta edeltävän vuoden aikana: lyönyt tai läimäyttänyt, potkinut, heittänyt esineellä tai yrittänyt lyödä lapsiaan esineellä tai ravistellut. Saman tutkimuksen mukaan noin kolmasosa vanhemmista oli kohdistanut alle 13-vuotiaaseen lapseensa erityyppistä väkivaltaa (ml. henkinen väkivalta) vähintään kerran kuussa tutkimusta edeltäneen vuoden aikana. (Hyvärinen 2017

Kouluterveyskyselyn (2019) mukaan ulkomaalaistaustaiset, vammaiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat tai kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ovat muita alttiimpia joutumaan myös väkivallan ja seksuaalisen häirinnän kohteiksi.
 

Kuva
""

 

Kiusaaminen ja häirintä voi olla fyysistä tai sanallista sekä epäsuoraa kuten systemaattista ryhmän ulkopuolelle sulkemista. Niiden kohteeksi voi joutua suoraan kasvokkain tai esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tai pelien kautta.

Koulussa tapahtuvaa kiusaamista voi nimittää myös kouluväkivallaksi. Kouluterveyskyselyn (2019) mukaan seitsemän prosenttia alakoulun neljäs- ja viidesluokkalaisista koki kiusaamista viikoittain. Yläkoulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista kiusaamista koki viikoittain kuusi prosenttia ja satunnaisemmin joka viides.

Seksuaalinen häirintä on hyvin yleistä

Digitaalisen median erilaiset palvelut ovat lapsille ja nuorille arkipäivää ja tiivis osa lasten ja nuorten sosiaalista ympäristöä. Niillä on tärkeä merkitys lasten ja nuorten keskinäisessä vuorovaikutuksessa sekä esimerkiksi yhteydenpidossa vanhempien ja muiden aikuisten kanssa.

Nuorilla on vain vähän tietoa miten ja minne häirinnästä voi ilmoittaa.

Positiivisten vaikutusten lisäksi on tärkeää huomioida, että lasten ja nuorten kokema seksuaalinen häirintä ja siihen liittyvä kiusaaminen on digitaalisessa mediassa yleistä. Kouluterveyskyselyjen mukaan yli 30 prosenttia alaikäisistä on nähnyt toisten lasten ja nuorten harjoittamaa seksuaalista häirintää digitaalisessa mediassa tutkimusta edeltävän vuoden aikana. Häirintä on useimmiten sitä, että lapsille lähetetään seksuaalisia kuvia ja videoita tai pyydetään heitä lähettämään kuvia itsestään. 

 

LISÄTIETOA

Lue lisää seksuaaliseen häirintään puuttumisesta

Niin sanottu grooming eli lasten houkuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin on yleistä verkossa ja pelialustoilla. Useampi kuin joka kymmenes lapsi on jutellut verkossa ennestään tuntemattoman henkilön kanssa. Tällaisiin kontakteihin ryhtyneistä lapsista jopa kymmenesosa on joutunut tilanteeseen, jossa keskustelukumppani pyytää lasta ottamaan vaatteet pois. (Kouluterveyskysely 2019; Pelastakaa lapset ry 2018.)

Yläkoulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista tytöistä joka kolmas kertoo Kouluterveyskyselyssä (2019) kokeneensa häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua vuoden aikana. Pojista häirityiksi on tullut vajaa kymmenesosa.

Lapsilla ja nuorilla on tutkimusten mukaan vain vähän tietoa seksuaaliseen häirintään liittyvästä lainsäädännöstä sekä siitä, miten ja minne häirinnästä voi ja pitää ilmoittaa. Häpeän tunne on keskeinen syy sille, etteivät lapset ja nuoret läheskään aina kerro seksuaalisesta häirinnästä aikuiselle.

Kunnan viranhaltijoiden, työntekijöiden ja päättäjien on varmistettava, että lapset ja nuoret saavat  tietoa oikeuksistaan, väkivaltaa jo kohdanneiden palveluista ja esimerkiksi verkossa tapahtuvasta häirinnästä. Digitaitojen opetukseen kuuluu myös suojautuminen. Kunnan tulee avoimella toiminnallaan luoda ilmapiiri, jossa asioista uskalletaan puhua. Lapsille on tehtävä selväksi, että kaikenlainen väkivalta on aina väärin ja vastuu kaikista tilanteista on aina aikuisella, ei lapsella.  
Varhaiskasvatuksen, perusopetuksen, vapaa-ajantoimintojen ja sosiaalipalveluiden kautta kunta tavoittaa lapsiväestönsä hyvin. Kaikkia näitä kanavia on syytä käyttää tehokkaasti myös väkivallan ja häirinnän vastaisessa työssä. Lisäksi työssä kannattaa hyödyntää Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelmaa (2020; erityisesti luku 11).