Kuva
Kuulun joukkoon, olen tärkeä ja vaikutan

Osallisuus

Kunta varmistaa lasten osallisuuden useilla tavoilla

LUKUAIKA: 8min

Lapsen kuulemiseen tarvitaan turvallinen ympäristö ja kannustava tunnelma. Osallisuuden perusta on kunnioitus ja kaikkien arvostaminen.

Lapsella on oikeus tulla kuulluksi omassa asiassaan

Lapsella on lain mukaan oikeus tulla kuulluksi, kun viranomainen käsittelee ja tekee päätöksiä lasta itseään koskevassa asiassa.
Lapsen näkökulmaa on kuultava huolellisesti, ja sitä on harkittava asianmukaisesti päätöksenteossa. Lapsen edun mukainen ratkaisu ei ole aina sama kuin lapsen oma käsitys tai mielipide.

Kun päätös poikkeaa lapsen näkemyksestä, se on pystyttävä perustelemaan lapselle erityisen hyvin.  

Lasta on kuultava hänen ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti turvallisuutta ja luottamusta luovassa tunnelmassa ja ympäristössä. Ikä- ja kehitystason mukaan ei tarkoita sitä, ettei esimerkiksi alle 12-vuotiaita lapsia tulisi kuulla. Jos lapsi haluaa ilmaista näkemyksensä edustajan välityksellä, edustajan velvollisuus on kertoa lapsen näkemykset tarkasti. 

Osallisuuteen tarvitaan suotuisa ympäristö

Tutkijoiden mukaan lasten ja nuorten osallisuuteen vaikuttavat paitsi aikuisten asenteet ja teot, myös käytännön asiat, kuten ympäristö ja toiminnan tapa. 

Image

Paikka. Missä kohtaamista tavoitellaan? Pääsevätkö tänne kaikki halukkaat? Tarvitaanko kuljetusta? Onko paikka esteetön? Olisiko tapaaminen parempi järjestää verkossa?

Image

Suojelu. Kokevatko kaikki tilanteen turvalliseksi? Ketkä kaikki? Kuka ehkä ei?

Image

Valtasuhteet. Miten rakennetaan kaikkia kunnioittava ilmapiiri? Miten varmistetaan, että ketään ei syrjitä millään perusteella? Osaavatko aikuiset toimia tilanteessa fiksusti? 

Image

Eri näkökulmat. Miten varmistetaan, että eri näkökulmat pääsevät esiin? Kuinka kuullaan kannustavasti myös niitä, jotka esittävät poikkipuolisia kantoja tai ovat erittäin kriittisiä?

Image

Menetelmien soveltuvuus. Pitääkö lapsen vaikuttamaan päästäkseen osata puhua kuin aikuiset? Onko puhe ainoa keino? Voiko itseään ilmaista esimerkiksi taiteen avulla? 

Image

Tiedonsaanti. Saako lapsi tietoa tavalla, jonka hän ymmärtää ja joka innostaa häntä osallistumaan? Ilman tietoa ei voi olla osallinen.

Image

Prosessi. Miten lapset ja nuoret otetaan mukaan kaikissa vaiheissa? Kysytäänkö ryhmiltä vai yksilöiltä? Mitä kieltä/kieliä puhutaan? Miten asiat kirjataan ja hyödynnetään?

Image

Tavoitteet. Onko tavoite selvillä sekä lapsille että aikuisille? Jos ei, mitä voidaan tehdä?

Lasten osallisuus tuottaa parempia palveluita

Useimmat suomalaiset kuntapäättäjät ja kuntien viranhaltijat ja työntekijät haluavat vilpittömästi lasten parasta. Harva, jos kukaan, haluaa tietoisesti toimia lapsia vastaan. Silti lapset on yhteiskuntaelämässä helppo sivuuttaa tai unohtaa. Ajattelemme, että lapset eivät vielä osaa ottaa kantaa monimutkaisiin asioihin. Arvelemme, että me aikuiset tiedämme kuitenkin paremmin, mikä lapsille on hyväksi. Oletamme, että heidän omien näkemystensä selvittäminen on liian hankalaa, aikaa vievää, kallista tai asian edistämisen kannalta toissijaista.

Todellisuudessa lapset ovat oman arkensa parhaita asiantuntijoita. 

Kun heidät otetaan mukaan kunnan palveluiden ja toiminnan kehittämiseen, kaikki hyötyvät: palveluista tulee laadukkaampia, ja ne vastaavat paremmin tarkoitustaan ja käyttäjiensä tarpeita. Näin ei pystytetä kiipeilytelineitä, joihin yksikään alle 12-vuotias ei yllä kiipeämään.

Kaikki alkaa toimintakulttuurista ja tahtotilasta: lapset ja nuoret ovat tärkeitä. 

Yhteisessä kehitystyössä kannattaa olla ennakkoluuloton ja rohkea. Ideana ei ole se, että lasten ja nuorten tarpeet vain sovitetaan tai lisätään olemassa oleviin toimintamalleihin. Myös itse toimintamallit – mitä tehdään, miksi, miten, kenen hyväksi ja kenen kanssa – kannattaa luoda nuorten käyttäjien kanssa yhdessä. Yhdessä kehittäminen on lisäksi usein innostavaa ja hauskaa. Se sisältää mahdollisuuksia molemminpuoliseen oppimiseen ja oivaltamiseen. Lasten mielikuvitus ja kyky katsoa asioita laatikon ulkopuolelta luo usein aivan uudenlaisia mahdollisuuksia kehittämiselle.
 

 

Kypärä ei mahdu kaappiin
Kouluun hankittiin lukolliset lokerot oppilaiden käyttöön. Monet oppilaat halusivat säilyttää lokeroissa mopokypäriä, mutta kypärät eivät mahtuneetkaan uusiin lokeroihin, koska oviaukko on muutaman sentin liian kapea. Nyt moni lokero on vajaakäytössä ja kypärien säilytysongelma edelleen ratkaisematta. 
Jälkiviisaus on helppoa, mutta: nuoret olisi kannattanut ottaa suunnitteluun mukaan alusta alkaen, jolloin tällainen tilanne olisi vältetty. Kysymykseksi olisi riittänyt ”Millaisia tavaroita aiot lokerossasi säilyttää?”
 
Kysymys:
  1. Työkaverisi sanoo, ettei alle 12-vuotiaita lapsia kannata kuulla kirjaston uudistusta suunniteltaessa. Miten vastaat hänelle?

Osallisuuden tukemiseen on monta tapaa

Kunnissa on monia tapoja tukea osallisuutta. Lasten parlamentit, keskustelutilaisuudet, kokemusasiantuntijoiden käyttö sekä lautakuntien aloite-, puhe- ja läsnäolo-oikeudet ovat hyviä välineitä. Niiden rinnalle voi kehittää vielä paljon muutakin. 

 

Viranhaltijana, työntekijänä tai päättäjänä edistät osallisuutta esimerkiksi näin:

  • Tiedottaminen ja koulutus. Ilman tietoa ei voi olla osallinen. Lasten on saatava tietoa siitä, mihin ja miten he voivat osallistua. Tiedon on oltava lapselle ymmärrettävässä muodossa, ja tiedottamisen täytyy tapahtua sellaisella tavalla, joka saavuttaa lapset. Aikuisten tehtävä on opastaa ja rohkaista. Kuulemisten tuloksista on tiedotettava lapsille ja nuorille siinä missä muillekin kuntalaisille. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, että tieto kerrotaan ymmärrettävästi ja on kaikkien saavutettavissa.
  • Suunnitelmallisuus. Osallisuustoimintoja tulisi koordinoida yli toimialojen välisten rajojen, ja toiminnan pitäisi olla järjestelmällistä. Kertaluonteinen kuulemistapahtuma silloin tällöin ei vielä pitkälle vie. Esimerkiksi osallisuus- tai vuorovaikutussuunnitelma on hyvä väline rakentaa osallisuutta pitkäjänteisesti.
  • Poikkihallinnollisuus. Osallisuutta on kehitettävä lasten ja nuorten jokapäiväisissä kasvuympäristöissä, kuten varhaiskasvatuksessa, koulussa, nuorisotyössä ja harrastuksissa. Näiden on myös työskenneltävä keskenään. Osallisuutta rakennetaan myös sellaisissa kunnan toiminnoissa, jotka koskettavat lapsia välillisesti. Tällaisia ovat vaikkapa yhdyskuntasuunnittelu, kulttuuripalvelut tai päihdehuolto.
  • Ikä- ja kehitystason mukaiset keinot. Osallisuudella ei ole alaikärajaa. Jo pienillä lapsilla on oikeus osallistua. Jokaisessa kunnassa on lasten kehityksen asiantuntijoita, joilta myös muut toimialat voivat pyytää neuvoa.
  • Esteiden poistaminen. Yhtä jännittää, toinen ei koe osaavansa, kolmas tarvitsee vielä kannustusta, neljäs asuu kaukana, viidennellä on näkövamma ja kuudes puhuu paremmin muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia. Lapsiystävällisessä kunnassa osallisuuden esteitä tunnistetaan ja niitä puretaan aktiivisesti.
  • Yksilön tunnistaminen. Suomalaiselle osallisuustyölle on tyypillistä lähteä työskentelemään ryhmien kanssa. Yhtä tärkeää on varmistaa, että kunta tukee yksittäisen lapsen osallisuutta häntä koskevissa päätöksissä.
  • Arviointi. Vain lapset itse voivat sanoa, miten homma heidän kannaltaan meni. Muista kysyä ja kerätä palautetta.
  • Lapsinäkökulma osallisuuden lähtökohdaksi. Vain lapset itse voivat sanoa, missä he haluavat olla osallisia ja mikä on heille tärkeää. Jokainen lapsi on myös erilainen, toinen haluaa osallistua lapsiparlamentin kautta ja toiselle on tärkeää, että tulee kuulluksi ja nähdyksi arjen tilanteissa esimerkiksi koulussa. On syytä vahvistaa toimintakulttuuria, missä lasten aloitteita tunnistetaan siellä, missä lapset ovat ja kaikkien niiden aikuisten keskuudessa, jotka lapsia kohtaavat. Lapsen aloite voi olla “pieni” ja nopeasti toteutettava (kuten toive uudesta lautapelistä kerhotiloihin) tai “iso”, joka vaatii pidemmän kehittämisprosessin (kuten koko kerhotilojen suunnitteleminen uudestaan tai koko kunnan leikki- ja pelipaikkojen lapsiystävällisyys).
     

Yläkoululaisella olisi paljon sanottavaa…

Image

koulun alkamisajasta. Onko sen oikeasti pakko alkaa aina kahdeksalta? 

Image

ruoasta. Voisiko kunta kasvattaa budjettia niin, että vaikutus tuntuisi lautasella? 

Image

polkupyörien säilytyksestä. Jos teline siirrettäisiin koulun takaa näkyvämpään paikkaan, pyörävarkauksia olisi vähemmän. 

Image

sisustuksesta. Voisiko koulussa olla enemmän kuin yksi pehmustettu tuoli käytävällä? Vanhat sohvat kelpaisivat hyvin. 

Image

ala-aulasta. Siihen mahtuisi pingispöytä. 

Image

terveydenhoitajan vastaanotosta. Voisiko odotustilassa olla lasioven sijaan umpinainen ovi niin, että kaikki eivät näkisi, kuka kulloinkin on menossa terkkarille? 

Image

nuorille tehtävistä kyselyistä. Miksi kukaan kysyy mitään paperilla, kun kaikki nuoret ovat koko ajan verkossa? Sama koskee live-kuulemistilaisuuksia: miksi mennä jonnekin, kun voi olla läsnä netinkin kautta?

Kysymys:
  1. Miten varmistat, että lapsilla on riittävä ymmärrys päätettävistä asioista?